Hilja

Istuin pöydän ääressä katsellen ulos ikkunasta, ja tunsin jälleen kerran jo niin tutuksi tullutta kaihoa ja kaukokaipuuta -- sellaista, jonka havina kulkee tuulessa kuiskien tarinoitaan.

Suljin silmäni ja tuo havina kuljetti hetkessä ajatukseni lämpimiin kesiin, joista niin monet sain viettää Hartolassa mummolassani.
Kuulin mummon äänen, joka kertoili mielikuvituksellisia satuja metsämummosta samalla, kun aitan portaalla istuen teimme matonkuteita uusiin mattoihin. Jokainen satu ja tarina piti sisällään kauniin ajatuksen sekä opetuksen toisten kunnioittamisesta ja ystävällisyydestä. Tarinoissa seikkailleiden pikkutyttöjen, minun ja serkkuni, hyvät teot saivat aina kiitoksen.

Sitten katseeni kiinnittyi siihen kauniiseen kukkaan mummolan ulkoverrannalla, jonka näin selkeästi muistojeni valossa. Sen kellomaiset kukinnot keinahtelivat lämpimässä tuulessa kuin pienet tanssivat keijukaiset yrittäessään tavoittaa kimaltelevia auringosäteitä.
-- 

Avasin silmäni, tartuin edessäni olevaan kynään ja paperiin. Piirtelin hetken, suunnittelin toteutustapoja ja halusin tehdä kukan, joka riippuisi alaspäin ja heilahtelisi kuin tuo mummolan verrannan kaunis verenpisara.

Halusin tehdä jotain omaa ja poikkeavaa. Siksi tein jonkin verrankin taustatyötä, etten tekisi liian samanlaista korua muiden koruntekijöiden kanssa - halusin kertoa omaa tarinaani, omalla muotoilullani. Pian ymmärsin, että olin kertomassa uutta tarinaa. Ymmärsin, ettei sellaista korua vielä ollut tehty, jonka olin juuri luonut. Jotain todellakin omaa! ♡

Se oli vuosi 2021 ja Hilja-koru oli syntynyt! Se syntyi Hilja-mummon tarinoiden keskellä ja muotoutui kauniista, lämpimistä ja täynnä rakkautta olevista muistoista. ♡ 

TIESITKÖ? 
Hilja-korujen innoittaja on äitini äiti, eli Hilja-mummoni. Hiljan puoliso eli vaarini, oli nimeltään Viljo. 

Koruvalikoimastani löytyy nimikkokoru myös Viljolle sekä äidilleni Mirja-Leenalle, toisin sanoen Viljon ja Hiljan tyttärelle.